Kun opintojakso pidetään joko kokonaan tai osittain digitaalisessa oppimisympäristössä, on tarpeen pohtia toimivatko aiemmin lähiopetuksessa käytetyt arviointimenetelmät myös verkossa. Arviointitapoja on kehitettävä ja monipuolistettava rinta rinnan opetusmenetelmien ja työskentelytapojen kehittämisen kanssa. Arviointitapojen valinnassa kannattaa pohtia niiden vaikutusta koko oppimisprosessiin, valittuihin työskentelymenetelmiin ja verkkoympäristössä käytettyihin työkaluihin.
Verkko-opetuksessa korostuu etukäteissuunnittelu ja usein se edellyttää koko opintojakson ”ennalta elämistä”: mihin ja miten opiskelijaa ohjataan vaiheesta toiseen, alusta loppuun. Näin myös arvioinnissa, jossa arviointi ja palautteenanto tulee suunnitella koko verkko-opetuksen ajalle ennakkoon. Suoritus- ja arviointimenetelmät tulee valita siten, että niiden avulla on mahdollista arvioida, onko opiskelija saavuttanut oppimiselle asetetut tavoitteet. Oikein valituilla ja tavoitteisiin sopivilla arviointimenetelmillä tuetaan opiskelijan oppimisprosessia opintojakson aikana. Arviointikriteerit on tärkeää kertoa myös opiskelijoille heti opintojakson alussa, sillä arviointi myös suuntaa opiskelijan toimintaa kurssilla. Siuhen usein panostetaan, mitä arvioidaan. On muistettava, että monipuoliset arviointitavat mahdollistavat myös monipuolisen osaamisen esille tuomisen.
Opiskelijalla tulisi olla mahdollisuus oppia ja kehittää toimintaansa kurssin aikana annetun palautteen ja arvioinnin perusteella. Oppimisprosessin aikainen arviointi motivoi ja auttaa myös korjaamaan toimintaa kesken opintojakson. Lopuksi tehty arviointi ehkä auttaa ymmärtämään, mitä olisi pitänyt tehdä toisin ja mikä oli onnistunutta, mutta kyseisen opintojakson kohdalla toiminnan muuttaminen on tällöin myöhäistä. Verkkoympäristössä kannattaakin hyödyntää tekniikan tuomia mahdollisuuksia arviointiin. Erilaiset edistymisen seurannan työkalut, itseopiskelutehtävät tai esi- ja välitestit tuottavat niin opiskelijalle itselleen, kuin myös opettajalla tärkeää tietoa niin opintojen etenemisestä kuin oppimisestakin, sekä auttavat suuntaamaan toimintaa palautteen mukaan. Lisäksi se rytmittää opiskelua niin, ettei kohtuuttoman suurta työmäärää ole edes mahdollista lykätä aivan opintojakson loppuun.
Verkkototeutuksen arvioinnissa kannattaa pohtia valittujen arviointitapojen vaikutusta opiskelijan ja opettajan työmäärään. Digitaalisissa ympäristöissä opiskelijan osaamisen arviointi edellyttää, että arvioinnin perusteeksi on ympäristössä toimintaa, suorituksia ja ”jälkiä” oppimisesta. Verkko-opetuksessa vuorovaikutus ja toiminta on perinteisesti hyvin tekstimuotoista ja osaamista osoitetaan kirjallisin töin. Voisiko opintojaksolla kuitenkin arvioida muunkinlaista toimintaa ja työskentelyä, jotta opiskelijan työskentely ei yksipuolistuisi vain suurten kirjaalisten töiden kirjoittamiseen? Kannattaa arvioida, onko massakurssilla edes mahdollista arvioida ja antaa palautetta jokaisen opiskelijan monisivuisista raporteista vai voisiko opiskelija osoittaa saman osaamisen tavalla, jossa arviointi ei kuormittaisi opettajaakaan liiaksi. Lisäksi on tärkeää keskustella suoritusten tavoista ja rytmittämisestä myös tutkinto-ohjelmien ja/tai opintosuuntien sisällä niin, ettei kaikilla opintojaksoilla palauteta samankaltaisia, mahdollisesti hyvinkin kuormittavia tehtäviä samaan aikaa ja samalla tavalla. Samalla rikastetaan suoritustapojen tuottamaa geneeristen taitojen osaamista.
